Pohjanmaan lakeuksilla, viljavan pellon syleilyssä seisoi vaatimaton pirtti. Pirtti, josta paljon puhuttiin ja jossa moni kyläläinen oli vuosinaan vieraillut. Tuo oli aikaa, jolloin kengäntekijöitä, puuseppiä ja räätäleitä tunnettiin, jolloin vähemmän oli enemmän ja jolloin yksilöllisyys ja laatu saivat arvoisensa kohtelun. Tuon pirtin nurkassa, lähellä paljasta akkunaa seisoi komealla jalustallaan aarre.
Aarre, joka pirttiin oli vaivalla hankittu jo aikojen alussa ja jota rakkaudella vaalittiin. Sen neulan alla syntyivät niin kyläläisten tantut, pyhäpalttoot kuin hienoakin hienommat kaupunkivaatteet, jotka päästiin pukemaan niinä erityisinä kertoina, kun suurelle torille lähdettiin. Ja eipä aikaakaan, kun tuon pirtin luomukseen törmäsi mahtava isäntä tyttärineen ja niin lähti hevoskyyti kaupungista kohti kylää, joka LOUKOna tunnettiin.
Vaatimattomaan pirttiin saavuttuaan lämmin vastaanotto ja kauniiden kankaiden hohde yllätti tuon mahtavan isännän niin, että vallan unohti ajankulun ja vasta kun tyttärensä pyörähtelivät edessään, havahtui hän lumostaan. Kokemus oli isännälle ja tyttärilleen niin mieluisa, että vaatimattoman pirtin lumo säilyi heidän mukanaan aina kaupunkiin saakka ja kuin vahvistaakseen yksilöllisen kohtaamisen merkitystä kutsuivat he sukulaiset ja tuttavat mukaansa tarjotakseen myös heille tuon lumoavan hetken vaatimattomassa pirtissä. Pirtinväki oli niin iloisia saadessaan tarjota apuaan, että päättivät suunnitella kokonaisen kokoelman toisiinsa yhdisteltäviä vaatteita voidakseen helpottaa vaatekerran valinnassa.
Tänä päivänä suvun käsityöperinne ja halu tarjota henkilökohtaista palvelua elävät a la LOUKOssa. Valikoima koostuu nykyäänkin noista ajattomista ja helposti keskenään yhdisteltävistä tuotteista, joissa kyläläisten suuresti arvostaman hyvän istuvuuden eteen on tehty lujasti töitä ja joissa luonnonmateriaaleista valmistetut kankaat antavat käyttäjälle mieluisan käyttökokemuksen. Pirtinväen kyky luoda yksilöllinen asu jokaisen parhaita puolia korostaen, sai niin kyläläiset kuin kaupunkilaiset palaamaan pirttiin yhä uudelleen ja uudelleen, sillä kukapa ei haluaisi tuntea itseään kauniiksi ja ainutkertaiseksi uudessa vaateparressaan. Siksipä vielä tänäänkin, kutakin tuotetta valmistetaan vain pieniä eriä. Ovathan yksilöllisyys ja palvelu arvonsa ansainneet, kuten tuolla mahtavalla isännällä oli tapanaan tuumata.
Porvoon jokirannassa hyvien kulkuyhteyksien päässä toimii nykyisin
a la LOUKOn palveleva myymälä, jossa sopivat asut löytävät niin työhön palaavat äidit, uransa huipulle päässeet kuin työuransa ansaitusti jättäneetkin. Mutta samalla tavalla kuin Pirtinväki oli ajansaatossa ymmärtänyt, etteivät voisi koko laajaa maata palvella, myös a la LOUKOssa tiedostettiin, että matka isolle kirkolle on monelle pitkä. Niinpä Pirtinväen oppeja lainaten kyselivät he neuvoa pulmaansa kyläläisiltä, kunnes yhtenä aamuna posteljooni tuli uutta vaatekertaansa hakemaan ja kahvikupposen äärellä syntyi pulmaankin ratkaisu.
Ensitöikseen laitettiin sana kiertämään tulevasta, niin innoissaan he olivat voidessaan tarjota apuaan aina aamusta ehtooseen, vuoden jokaisena päivänä. Kirkolta haettiin nätit paketit tuotteiden viikkausta ja kuljetusta varten ja kirjoitettiinpa pieni tervehdyskin vaatteen mukaan laitettavaksi, toiveenaan, että saisivat paluupostissa kuvan muistoksi ja näkisivät luomukset käyttäjien päällä, kun itse eivät paikalle päässeet. Näin avautui putiikki myös kotiostoksia varten ja suvun perintönä saatu intohimoinen suhde pukeutumiseen sekä tekemisen tinkimättömyys tarjoavat nyt avun asuvalintoihin mahdollisimman monelle kyläläiselle ja kaupunkilaiselle.
Kyläläisten ja kaupunkilaisten korviin ympäri Suomen oli kantautunut tieto tuosta vaatimattomasta pirtistä Pohjanmaan lakeuksilla. Oli myös kuultu, miten hartaasti oli toivottu, noiden luomuksien matkaavan kulkukauppiaiden kyydillä muidenkin vaateparreksi ja arkien iloksi. Eri pitäjien suurimmat eivät voineet jättää kyläläistensä puheita huomiotta vaan epäröimättä lähettivät vossikan matkaan kyselemään lyhytaikaista vierailua pitäjässä. Pirtinväki oli hämillään tuosta saamastaan huomiosta, mutta vallan ilahtuivat kutsusta päästä eri pitäjiin vierailulle, olihan se pirtinväelle itselleen jotain sellaista, jota eivät olleet osanneet vaatimattomuudessaan edes haaveilla. Näin kyläläisten ja kaupunkilaisten toive toteutui ja kerran kuussa pirtinväki matkasi luomuksineen uuteen pitäjään. Seuraa POP UP uutisointia eri pitäjiin facebookissa ja instgramissa @alalouko
Mahtavan isännän tyttärille vierailu vaatimattomassa pirtissä oli niin mieleenpainuva, että oitis halusivat siitä kertoa uhkealle äidilleen. Näyttävä emäntä ei ensin tahtonut uskoa tuon vaatimattoman pirtin lumoon ja vaikutukseen, jonka se oli tyttäriinsä tehnyt. Niinpä hän kutsui ystävättärensä mukaan vierailulle, josta sen jälkeen monissa piireissä puhuttiin. Oli nähty, miten ylpeänä emäntä oli asujaan esitellyt ja tyytyväisenä heijastustaan katsellut vaatteissa, joissa niin ryhtevästi nyt liikkui ja ihastuksia osakseen sai.
Lämminsydämisyyttään halusi hän järjestää salongissaan vaatekutsut naisväelle, jotta nämäkin pääsisivät kokemaan tuon ainutlaatuisen hetken pirtinväen sydämellisen ja opastavan palvelun sekä asujensa lumossa, niin onnellinen hän oli huomattuaan vaateparsien sopivan muotoihinsa. Naisväki oli innoissaan saamastaan kutsusta, olihan tuo hieno mahdollisuus päästä tutustumaan luomuksiin, joita ei jokaisessa pitäjässä myyty. Malttamattomina saapuivat he paikalle, niin toiveikkaita olivat löytämään yksilöllisen asun arkien iloksi ja juhlan kunniaksi. Pienen tarjoilun ja iloisen puheensorinan lomassa naisväki uskaltautui sovittelemaan ja hypistelemään asuja ja kukin vuorollaan, hymyssä suin liittyivät kutsujen pitäjän seuraan. Pirtinväki oli haltioissaan naisväen antamista hersyvistä kiitoksista sekä emännän osoittamasta vieraanvaraisuudesta, niinpä lähtiessään antoivat he tälle kauniin lahjan kiitokseksi vaivannäöstään ja ihanille uusille tuttavuuksille kutsun vierailulle pirttiin.
